Sain alla olevan kirjoituksen julkaistavaksi tuttavaltani DI Ilkka Niemeltä, jolla on 40 vuoden kokemus suurten kansainvälisten rakennuprojektien johtamisesta. Alla oleva karmea kustannuslaskelma on mielestäni jopa alakanttiin. Siinä ei ole nähdäkseni otettu huomioon esimerkiksi tuulimyllyjen sytyttämiä metsäpaloja, joita on vaikea arvioida. Koska olen jälleen FB-bännissä, pyydän tälle jakoja käyttämääsi some-palveluun. (OT)
Ruotsalainen tuulimylly-yhtiö OX2 on julkistanut tietoja Lestijärven projektistaan. Siinä yhtiö rakentaa 69 kpl 6,6 MW:n tuulimyllyjä eli kokonaiskapasiteetti on 455 MW. Projektin investoinnin kokonaishinta on 650 miljoonaa euroa ja sen on arvioitu tuottavan 1,3 TWh sähköä vuodessa (jolloin ns. kapasiteettikertoimeksi tulee 33 %). Arvioin lisäksi kohteen rahoitus- ja käyttökustannusten (korot, hallinto, huolto, kiinteistövero, maan vuokrat, rakenteiden purku ja alueen maisemointi) olevan 20 miljoonaa euroa vuodessa. Näin laskien sain tuotetun sähkön kustannukseksi 30 – 20 vuoden käyttöajoilla 35 – 40 euroa / MWh. Arvioin lisäksi, että mikäli OX2 käyttäisi kaikki tekniset mahdollisuutensa vähäpäästöiseen rakentamiseen (vähähiilinen betoni, vetypelkistetty teräs jne) niin tuotantokustannus olisi 45 – 50 euroa / MWh.
Luottoluokittaja Standard & Poors on laskenut, että Olkiluoto 3 laitos tuottaa valmistuttuaan sähköä hintaan 38 euroa / MWh eli samalla kustannuksella kuin OX2 tuulivoimaa Lestijärvellä. Erona on, että Lestijärvellä tuulimyllyt aiheuttavat terveyshaittoja, luontokatoa, metsien virkistyskäytön rajoituksia, monikymmenkertaisesti päästöjä ja kiinteistöjen arvonlaskua. Suurin ongelma on kuitenkin se, että Lestijärven tuulisähkö on laadultaan lähinnä jätettä. Sitä tuotetaan silloin kun ollaan sillä tuulella. Tämän takia yksikään älykäs ihminen ei voi kannattaa tuulivoimaa.
Sitra laati v. 2021 skenaarion, jossa v. 2050 70 % Suomen tuolloisesta sähköstä eli 120 TWh tuotettaisiin maatuulivoimalla. Mikäli tuulivoiman osuus nousee niin sen on jatkuvasti enenevässä määrin otettava vastuu myös tuulettoman ajan tuotannosta. Tämä nostaa merkittävästi tuulivoiman kokonaiskustannuksia. Sen johdosta kun tuulivoiman osuus kasvaa lineaarisesti sen kustannukset nousevat eksponentiaalisesti. Mikäli Sitran skenaario toteutuu niin ainoa tiedossa oleva tekninen ratkaisu tähän ongelmaan on, että tuulivoimalla valmistetaan elektrolyyserissä vetyä ja tämä varastoidaan ja poltetaan kulutuksen tahdissa vetyvoimaloissa sähköksi. Tällaisen prosessin hyötysuhde on 27 % eli jotta saadaan 120 TWh laatusähköä pitää tuottaa 444 TWh tuulisähköä.
Tällainen sähköjärjestelmä tarkoittaisi sitä, että Suomessa rakennettaisiin joka vuosi tästä eteenpäim esimerkiksi 1515 kpl 5 MW tuulimyllyjä, 83 kpl 20 MW elektrolyysereitä ja 23 kpl 20 MW vetyvoimaloita. Käyttö- ja rahoituskuluineen tämä kustantaisi 27 miljardia euroa vuosittain. Mikäli veronmaksajien tukea kohdistettaisiin elektrolyysereille yhtä paljon kuin nykyisissä pilottikohteissa niin sitä kuluisi 2 miljardia vuodessa ja Ilmastorahasto jakaisi lisäksi 1 miljardia pääomalainoja. Sähkön tuotantokustannus olisi 227 euroa / MWh eli kuusinkertainen ydinvoimaan verrattuna. On jokaiselle tolkun ihmiselle selvää, että tällainen skenaario tuhoaisi Suomen luonnon, pilaisi ihmisten terveyden ja ajaisi maan konkurssiin.
Tuuliliikemiehet kertovat haaveilevansa siitä, että v 2050 mennessä 80 % maailman sähköstä tuotettaisiin tuulivoimalla. Tämä tarkoittaisi 74000 TWh tuulisähköä, josta saataisiin tarvittavat 20000 TWh laatusähköä. Vuosittaiset kulut olisivat 4500 miljardia euroa, maailman betonin tuotanto 1,5 kertaistuisi ja maailman teräksen tuotanto 2,5 kertaistuisi. Sähkö olisi niin kallista, että 99 % maailman 8 miljardista ihmisistä ei pystyisi sitä maksamaan. Tuulivoiman nykyinen parin prosentin markkinaosuus maailman sähkön tuotannosta ei tule kasvamaan. Ja hyvä niin.
Ilkka Niemi
Kirjoittaja on rakennusalan DI, jolla on 40 vuoden kokemus suurten kansainvälisten rakennusprojektien johtamisesta.
Kuvassa noin 19 km etäisyydellä Karhakkamaan tuulivoimahankealue.
Tuulivoimalakaavoitus Suomessa jatkuu kuntalaisten lujasta vastarinnasta, adresseista ja monenlaisista ympäristövaikutuksista huolimatta. Luonnonsuojeluliitot tai ympäristövaikutusten arviointi eivät suojaa enää edes poikkeuksellisen arvokkaita maisemakohteita eikä äärimmäisen harvinaisia eliölajeja.
Lapin vaaramaisemiin on suunnitteilla useita noin 50 – 70 tuulivoimalan energiantuotantoalueita. Voimaloiden teho on 6- 10 MW ja niiden pyyhkäisykorkeus merenpinnasta on jopa 420 metriä. Mahdollisesti yksi käsittämättömimmistä hankkeista on Tornion Karhakkamaan hanke, joka sijaitsee noin 25 km etäisyydellä UNESCON maailmanperintökohteesta, Aavasaksasta. Kyse on yksi huimimmista maailmanperintökohteista, ns. Struven ketjusta, joka on sarja kolmiopisteitä, joiden varassa maapallo on mitattu 1800-luvulla. Mittauspisteet ovat luonnollisesti korkealla, joten niistä avautuu maisemat, jotka ovat olleet vuosisatoja tunnettuja kauneudestaan. Kukapa ei olisi kuullut Aavasaksan keskiyön auringosta. Ympäristövaikutusten arvioinnissa, YVA, ei kuitenkaan ole edes mainintaa, että hanke sijaitsee maailmanperintökohteen maisemassa.
Sen sijaan YVA:ssa on mainittu, että valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Eteläinen Tornionlaakso sijaitsee 3 kilometrin etäisyydellä hankealueesta ja monta muuta merkittävää maisemansuojelukohdetta. Voimala-alueen ympäristössä oleva Karunginjärvi on myös kansainvälisesti merkittävä lintujärvi.
Struven piste Korpilahdella, Oravivuoren maisemat ovat päässeet kiitettävästi lehtikuviin. Nämäkin maisemat ovat vaarassa. Oravivuoren maisemaa koristaa horisontissa jo Luhangan 6 kohtuu pientä, napakorkeudeltaan 140 m voimalaa. Seuraksi on kaavailtu Jyväskylän Salolaan 8 – 10 voimalan teollisuusalue ja Toivakan Haukanmaalle yli 10 tuulivoimalaitosta, jotka nousisivat jopa 400 m Päijänteen pinnan ylipuolelle. Muista suomalaisista UNESCON maailmanperintökohteista vaarassa on Petäjäveden kirkon seutu. Sen pihamaalle saatamme kuulla tuulivoimaloiden jylinän lähivuosina. Esimerkkejä riittää.
Tornion Karhakkamaan hankkeeseen tuli kaupungille kannanottoja yli 400 nimeä. Tuulivoima-alue vaikuttaisi merkittävästi alueen matkailuun ja sen vuoksi hanketta vastustetaan myös Ruotsin puolella. Matkailua koskevat tutkimukset osoittavat erityisesti ulkomaalaisten matkailijoiden osalta, että tuulivoimaloita ei haluta maisemassa nähdä. Tornion hankkeeseen on ottanut kantaa myös Tornion maakuntamuseon johtaja Minna Heljala. Hankkeen merkittävistä arvoista huolimatta Tornion kaupunki on hakemassa alueen maakuntakaavaan muutosta, sillä tuulivoimahanke ei ymmärrettävästi ole maakuntakaavassa.
UNESCON maailmanperintökohteet eivät ole ainoita, jota pitkin länsirannikkoa, Keski-Suomea ja Lappia jatkuva tuulivoimarakentaminen uhkaa. Kaavoitusprosessissa olevassa kohteissa on mm. erittäin uhanalaisia tai rauhoitettuja lajeja, lähistöllä hiljainen alue tai merkittävää matkailuelinkeinotoimintaa.
Haapavedellä hankealueella pesii Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n punaisen kirjan mukaan äärimmäisen uhanalainen peltosirkku, erittäin uhanalainen mustakurkku-uikku ja elinvoimainen, mutta koko maassa rauhoitettu viitasammakko. Viitasammakko on aiemmissa tuulivoimahankkeissa estänyt rakentamisen, mutta Haapavedellä sillä ei kaavoituksen jatkumisesta päätellen ole mitään vaikutusta tuulivoimarakentamiseen. Tuulivoimalahanke sijaitsee suurella kosteikolla, joka on merkittävä muuttolintujen levähdys- ja ruokailualue. Tuulivoimatoimija on laatinut suunnitelman korvaavasta kosteikosta, mutta sen toteuttajaa ja rahoittajaa ei ole tiedossa.
Luonnonsuojeluliitot ovat ottaneet kantaa tuulivoimahankkeisiin ja mm Birdlifen Suomen sivuilla sanotaan tuulivoimasta seuraavasti:
”Tuulivoimaa ei pidä suunnitella eikä rakentaa kansainvälisesti tärkeille lintualueille sekä kansallisesti ja maakunnallisesti tärkeille vesi- ja kosteikkolintujen pesimä-, levähdys- ja ruokailualueille tai erittäin tai äärimmäisen uhanalaisten lintulajien pesimä- ja levähdyspaikoille.”
Haapaveden kohteesta on lähetetty huomautus YV-arviointia varten sekä kirjelmä WWF:lle. WWF:n selvityksessä ei otettu kantaa äärimmäisen uhanalaisiin lajeihin, mutta todettiin kuitenkin, että korvaava kosteikko näyttää olevan vain suunnitelma. Ympäristövaikutusten arviointien perusteella hankkeet eivät yleensä ole peruuntuneet ja tässäkin tapauksessa muuttolintujen ja uhanalaisten lintujen oletetaan kai siirtyvän suunnitellulle, mutta toteuttamattomalle kosteikolle.
Tornion, Haapaveden ja Jyväskylän tuulivoimahankkeet eivät suinkaan ole ainoita hankkeita, joissa äärimmäisen uhanalaiset eliölajit tai valtakunnallisesti arvokkaiden maisemakohteiden suojelu eivät ole estämässä tuulivoimalarakentamista. Edes luonnonsuojeluliitot eivät vastusta hankkeita, vaan toimivat lähinnä kumileimasimena niille.
Arvokkaat kansallis- ja kulttuurimaisemat ovat unohtuneet, teollisuus ja energiatuotanto valtaavat suomalaisen maaseudun ja maisemat. Voimalat näkyvät jopa 30 km etäisyydelle ja luontoon kylvetään miljoonia betoni- ja teräskiloja sekä kierrätyskelvotonta lapojen komposiitti- ja hiilikuitujätettä.
Kansalaisten hankkeiden vastustaminen ei synny tyhjästä! Miksi tätä ääntä ei kuunnella? Kyse on lähes poikkeuksetta hyväveli-lobbausjärjestelmästä, jolla viherpesun nimissä tuhotaan Suomen arvokkainta omaisuutta.
Avoin kysymys kuntapäättäjille ja luonnonsuojeluliitoille: Mitä aiotte jättää perinnöksi tuleville sukupolville? Betonia ja romurautaa hajautetun tuulienergiatuotannon muodossa vai luonnon monimuotoisuuden arvokkaine maailmanperintökohteineen.
Alla oleva teksti on käännös saksankielisestä artikkelista. Artikkelin jälkeen muutamia omia huomioitani (OT).
Satoja tieteellisiä tutkimuksia ilmanpaineen vaihtelujen terveysvaikutuksista ihmisiin ja eläimiin on jo tehty. Ilmanpaineen vaihtelu on ääntä, infraääntä. Räjähdyksen tuottama ilmanpaineaalto voi aiheuttaa ihmisessä akuutin tappavan keuhkorepeämän, koska kun paineaalto leviää keuhkoputkien hienoimpiin haaroihin ja keuhkorakkuloihin, kudos kuormittuu äärimmilleen ja repeää. Tuulivoimalan roottorin ilmanpaineen vaihtelut eivät riitä tappamaan ihmistä heti, mutta herkät lepakot kuolevat juuri tällä tavalla. Lähellä pyörivää tuulivoimalan siipeä ne putoavat elottomina alas ilman että olisivat edes koskettaneet siipeä tai että ilmanpyörteet olisivat katkaisseet niiden siivet. Tämän ilmiön nimi on barotrauma.
Onneksi näiden paineaaltojen voimakkuus heikkenee, mitä kauemmas tuulivoimalasta mennään. Ja tässä mielipiteet eroavat toisistaan. Millä etäisyydellä näitä ääni- ja infrapäästöjä voidaan pitää vaarattomina? Joka tapauksessa äskettäin julkaistut WHO:n ohjeet vahvistavat, että melu on yksi tärkeimmistä ympäristöuhista fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle sekä väestön hyvinvoinnille.
Ongelma
Jo huomattavasti pienemmät ilmanpaineaallot rasittavat ihmisen kudoksia ja kuten laajat tutkimukset lentohenkilöstöstä ja eläinkokeista (Castello Branko / Alvez Pereira) ovat osoittaneet. Ne eivät aiheuta suurta, välittömästi kuolemaan johtavaa keuhkorepeämää, mutta altistumisen kestosta riippuen seuraa mikroskooppisia vammoja etenkin rintakudoksissa, mutta myös muissa kehon osissa. Kävi myös ilmi, että voimakkaat infraäänet aiheuttavat saman vahingon lyhyempinä ajanjaksoina kuin heikot infraäänet pitempinä ajanjaksoina. Me tiedämme, että krooninen vamma ja siihen liittyvä tulehdus eivät voi vain edistää taipumusta syöpään ja rasittaa koko kehoa, vaan jatkuva arpien muodostuminen voi myös tehdä aiemmin joustavista elimistä jäykkiä. Esimerkiksi ihmisillä ja eläinkokeissa esiintyi enemmän keuhkofibroosia, sydänkammion jäykistymistä ja tietysti ongelmia herkissä kuulo- ja tasapainoelimissä ja muita muutoksia. Professori Vahlin (Mainzin yliopisto) äskettäiset tutkimukset osoittivat sydänkudosten huomattavaa heikkenemistä, kun ne ovat altistuneet infraäänelle. Tästä eivät vaurioidu vain herkät ihmiset, vaan kaikki.
Kuinka viranomaiset käsittelevät näitä havaintoja?
Saksan viranomaisilla on aina ongelma tunnistaa tällaiset pitkäaikaiset vaikutukset hyvissä ajoin ja ryhtyä vastatoimiin. Tämä tietysti etenkin, jos haluaa antaa väestölle kuvan siitä, että pystyy hoitamaan heidän huolensa pätevästi yrittämällä pelastaa ilmaston yhä useammilla tuulivoimaloilla. Mutta kuka tahansa, joka ajattelee tämän toimenpiteen teknistä / taloudellista mielekkyyttä, tietää, että ennen kaikkea se on harhauttamista, sillä kansalaisten kaikilla rahoilla voisi toteuttaa paljon tehokkaampia toimenpiteitä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Koska, kuten lukuisat liittovaltion hallituksen itse tilaamat asiantuntijalausunnot osoittavat, tuulivoimalat säästävät tuskin mitään hiilidioksidia, eivätkä siksi ole tehokkaita ilmastonsuojelussa. Mutta se on toinen tarina.
Kesti liian monta vuotta ja maksoi monien leukemiaa sairastavien ihmisten elämän, jotka työskentelivät röntgenkuvaustehtävissä, että säteilyn haittojen ehkäisyyn saatiin pitävät säännöt. Samalla tämä esimerkki osoittaa myös, kuinka vastuutonta ovat viranomaisten ja liittovaltion ympäristökeskuksen perustelut, jotka lääketieteellisten yhdistysten ja ympäristöalan lääkäreiden selkeistä varoituksista huolimatta väittävät edelleen: mitä et voi nähdä ja kuulla, se ei voi vahingoittaa. Vastuun kantaminen on ihan jotain muuta. Etenkin terveyden suhteen on noudatettava varovaisuusperiaatetta.
Infraääni: ”Juokse henkesi edestä”
Pitkän aikaa oli mysteeri, miksi eläimet pakenevat maanjäristyksen alueelta useita päiviä ennen varsinaista maanjäristystä ikään kuin niillä olisi seitsemäs aisti. Nykyään tiedetään, että infraäänialueella sekä ilman että maan kautta välittyy ihmiselle havaitsemattomia esimaanjäristyksiä. Mutta ei pelkästään maanjäristyksiä, vaan myös monia hengenvaarallisia tapahtumia edeltävät matalat äänet ja infraäänet. Sellaisia tapahtumia ovat myrskyt, lumivyöryt, kivivyöryt, suurten eläinten liikkeet, eläinlaumat, metsäpalot. Itse asiassa Berliinin Charité-sairaalassa tehty tutkimus on osoittanut, että havaintokynnyksen alapuolella olevat infraäänet, siis myös unen aikana, laukaisevat aivokeskuksissa reaktioita, joista johtuu pelkoa, paniikkia, stressiä ja masennusta, tietoisuuden ulkopuolella. Siksi on oletettava, että tuulivoimaloiden tyypilliset infraäänet (kapeakaistaiset jaksolliset voimapiikit) sisältävät viestin: ”Sinua uhkaa vaara, juokse henkesi edestä!” Siis viesti, joka ei juuri auta nukahtamaan.
Krooniset vakavat unihäiriöt ja niiden dramaattiset fyysiset seuraukset, mukaan lukien sydänkohtaukset ja aivohalvaukset, ovat kärjessä asukkaiden valitusten luettelossa (katso videot osoitteessa www.DSGS.info). Saksassa, jossa tuulivoimaloita on koko maailmassa suhteellisesti eniten, unihäiriöt ovat saavuttaneet epidemian kaltaiset mittasuhteet.
Samaan aikaan tuulienergiaa tulisi rakentaa moninkertaisesti lisää, etäisyyksiä tulisi pienentää ja rakentaa yhä suurempia voimaloita, joiden infraäänipäästöt ovat yhä voimakkaampia.
Kuka ottaa vastuun?
Tämän selvästi lisääntyvän ongelman aiheuttavat tuulivoimateollisuuden insinöörit, teknikot ja fyysikot, joihin viranomaiset ja liittovaltion ympäristövirasto luottavat. Ja he toistavat mantran lailla: ”tuulivoimaloiden tuottama infraääni on vaaratonta”, koska sallituilla etäisyyksillä asuinrakennuksiin ei kuulu niin paljon ääntä, että se havaitaan tai voitaisiin havaita. Eikä kukaan lääkäri, joka on käsitellyt aihetta perusteellisesti, nouse ja sano, että kuormitus on kiistaton, otan vastuun. Nimenomaan tuulipuistojen operaattorit tai poliitikot eivät ota vastuuta terveyshaitoista, jotka liittyvät tähän ennennäkemättömän laajamittaiseen tekniseen kokeeseen väestössä. Toisaalta liittovaltion ympäristövirasto valitti pitkäaikaisten tutkimusten puutteesta, mutta ei edes pystynyt tekemään yksinkertaisia kyselyjä terveysongelmien tunnistamiseksi niillä alueilla, joilla ihmiset kärsivät tuulivoimasta.
Kuinka infraääni tulee asuntoihin?
Infraääni tunkeutuu asukkaiden asuinhuoneisiin monin tavoin. Viranomaiset ottavat huomioon vain äänen leviämisen tuulivoimalasta ”lähtöpisteestä” ilman kautta, kuten paljon siteeratussa LUBW-tutkimuksessa (https://pudi.lubw.de/detailseite/-/publication/84558).
Infraääntä vastaan ei ole olemassa mitään järkeviä suojausmahdollisuuksia. Se tunkeutuu heikentymättä rakennukseen ikkunoiden, kattojen ja jokaisen ilmarakosen läpi.
Tuulivoimalan värähtelyt kulkevat lattian kautta rakenteesta aiheutuvana meluna jopa kymmenien kilometrien etäisyydelle. Erityisen hyvin korkean pohjaveden alueilla, kuten pohjoisen ja Itämeren soilla, jäätyneessä tai kivisessä maassa. Sitten perustat ja seinät värisevät asukkaiden taloissa ja tuottavat usein huomattavasti korkeamman infraäänen asunnoissa kuin rakennuksen ulkopuolella. Yhdessä rakennuksessa, jossa vierailimme saadaksemme näyttöä infraäänen aiheuttamasta kärsimyksestä, tunsimme kellarin seinässä olevan tuulivoimalan aiheuttaman tärinän kädellä koskettaen (virallisesti sallitulla etäisyydellä!). Jos et enää voi asua talossasi tämän takia, vahinkojen todistustaakka kuuluu sinulle. Tämä pätee myös nk. seisoviin aaltoihin, jotka voivat jäädä rakennuksiin ja olohuoneisiin ja ovat silloin voimakkaampia kuin ulkona. On mahdollista, että useat tuulivoimaloiden ja tuulipuistojen aiheuttamien infraäänien pitkät aallot yltävät jopa useiden satojen metrien päähän, heijastuvat laaksojen seiniin ja rinteisiin ja siten vahvistuvat, jota asiaa ei lainkaan missään otettu huomioon. Toinen näkökohta, jota ei oteta huomioon paikallisten asukkaiden toisinaan dramaattisissa sairauksissa: tuulivoimaloiden lavat, kuten lentokoneiden siivet, aiheuttavat energiaa sisältäviä ja vakaita vetopyörteitä. Frankfurtin lentokentällä pyörteet yltivät taloihin 6 kilometrin päähän kiitoradalta, ja merellä sijaitsevien tuulipuistojen pyörteet voitiin vielä havaita 70 kilometrin päässä. Jos nämä pyörteet yltävät vähintään 2 kilometrin päähän tuulivoimalasta ja osuvat talon katolle, ne hajoavat ja vasta silloin niistä muodostuu infraääni.
On siis vain hurskas toive, että väestöä suojeltaisiin tuulienergian ilmeisiltä terveysriskeiltä 1000 metrin etäisyyssääntöjen avulla, ja luottamus viranomaisiin tässä asiassa ei ole mitenkään perusteltua. Liittovaltion ympäristövirasto yksinkertaisesti jättää huomioimatta vuosikausien huolenaiheet ja asiaan perehtyneiden lääkärien varoitukset.
Perustuslaillinen velvoite puntaroida asioita
Ilmastomuutoksen vastaisessa sodassa me saksalaiset julistimme tavoitteen pelastaa planeetta. Me uskomme naiivisti, että voimme saavuttaa tämän tavoitteen tuulivoiman avulla ripottelemalla tuulivoimaloita kaikille kukkuloille riippumatta siitä, onko se järkevää vai ei. Poliitikkomme siis selvästikin katsovat, että omalle väestölle aiheutuvat vahingot ovat hyväksyttäviä.
Tähän politiikkaan liittyy jopa monia perustuslaillisia huolenaiheita monilta tahoilta katsottuna. Erityisesti perustuslain lakimies prof. Murswiek (ks. FAZ, 21.11.2019) on vakuuttavasti osoittanut, että tuulivoiman lisääminen rikkoo perustuslain artiklaa 20, koska hallitus ei ole toistaiseksi pystynyt harkitsemaan asioita. Siitä huolimatta maaseudulle asennetaan yhä enemmän tuuliteollisuuslaitoksia.
On jo kauan ollut aika arvioida uudelleen tuulienergian lisääntyminen ottaen huomioon hyödyt, riskit ja haitat. Meidän kansalaisten on nyt vaadittava arviota selvästi ja äänekkäästi. On pelättävissä, etteivät tiedotusvälineemme, ”neljäs valta”, kykene täyttämään tiedottamistehtäväänsä ja että poliitikkomme tekisivät mitään asian eteen omasta aloitteestaan.
Toistaiseksi yksikään puolue ei ole antanut teknologiavaliokunnalle tehtäväksi punnita kaikkia luonnolle ja ihmisille aiheutuvia riskejä ja haittoja täysin holtittomassa energiapolitiikassamme. Miksi? Nousee kysymys, eivätkö puolueemme halua ylipäänsä kuulla järjen ääntä vai pelkäävätkö he jo, että heidät niistä tuomitaan?
Yllä olevat terveysriskit eivät ole ainoita, mitä tuulivoimaloihin liittyy. Eläimistölle tuulivoimalat ovat tappavia, kuten ao. videossa oleva kotka saa huomata.
Linnut ja lepakot eivät ole ainoita lentäviä eläimiä, jotka tuulivoimaloista kärsivät. Tuulimyllyt tappavat lentäviä hyönteisiä valtavia määriä. Tuulimyllyjen siivet saattavat olla niin hyönteisten kuorruttamia, että niitä joudutaan pesemään.
Saksassa tuulivoima on osoittaunut erheeksi. Alla oleva lainaus on Aamulehden kirjoituksesta:
”Saksan energiakäänne on osoittautumassa suureksi poliittiseksi virheeksi. Sen kustannukset kansalaisille on arvioitu 1 000 miljardin euron luokkaan kun on päätetty ajaa alas ydinvoima ja luopua hiilestä niin, että nämä korvataan uusiutuvalla energialla kuten tuulivoimalla sähkön tuotannossa.”
”Maan hiilidioksidipäästöt eivät ole vähentyneet 29 000 tuulivoimalasta huolimatta ja sähkön hinta on Euroopan korkein. Koko tuulivoimala-ala on ajautunut kriisiin. Tuulivoimaloiden valmistajia on mennyt konkurssiin, on jouduttu raskaisiin toimialarationalisointeihin ja alalta on hävinnyt 26 000 työpaikkaa.”
”Tuulivoimaa vastustaa Saksassa 1 100 kansalaisjärjestöä.”
Tuulivoimaloiden muodostamasta jäteongelmasta on blogissani aiempi kirjoitus. Erityisesti myllyjen lavat ovat hankalaa tavaraa. Tuulivoimaloiden haitoista yleisemmin on myös aiempi kirjoitus.
