Parempi eläkejärjestelmä

Olen kirjoittanut eläkeasioista useammankin kriittisen kirjoituksen tähän blogiin. Nyt on aika hahmotella parempaa eläkejärjestelmää. Millainen olisi hyvä eläkejärjestelmä?

Mielestäni järjestelmän pitäisi täyttää muutamia kriteerejä:

  1. Järjestelmään kerätyt rahat tuottavat hyvin.
  2. Järjestelmän kulut ovat alhaiset, sekä varojen keräämisessä, että sijoitusten hoidossa.
  3. Järjestelmä kannustaa tekemään työtä ja kartuttamaan eläkettä.
  4. Kerätyt rahat ovat omassa hallinnassa ja käytettävissä milloin tahansa.
  5. Järjestelmä ottaa huomioon myös sellaiset, jotka eivät osaa hoitaa asioitaan tai eivät muusta syystä kykene eläkevaroja keräämään.

Tällä hetkellä eläkerahastoissa olevat 200 miljardia euroa tuottavat surkeasti ja kulut ovat korkeat. Tästä olen kirjoittanut erillisen kirjoituksen. Järjestelmän kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa, koska sijoitusten hoitoon käytettyjen 1,6 mrd euron lisäksi tulevat myös varojen keräämisen kustannukset. Kaksi miljardia euroa on järkyttävä summa täysin turhaa kulua. Nämä rahat menevät eläkevakuutusyhtiöiden palkka- ym. kuluihin, sekä ulkopuolisille sijoitusyhtiöille. Mikäli järjestelmä toimisi hyvin, varat tuottaisivat noin kahdeksantoista (18) miljardia euroa keskimäärin vuosittaista tuottoa. Nyt päästään tuskin puoleen tuosta.

Nykyinen järjestelmä laskee työntekijöiden haluja kartuttaa eläkettä, sillä järjestelmä ei ole kulujen yms. osalta läpinäkyvä ja näitä vertailuja tekee harva, eläkevarojen tuotto on huono jne. Jos eläkkeen järjestäminen olisi omissa käsissä, niin asia kiinnostaisi huomattavasti enemmän, nostaisi työhaluja ja lisäisi kilpailua vapaaehtoisissa eläkejärjestelyissä. Paremmalla nykyisten varojen tuotolla olisi mahdollista nostaa tuntuvasti tällä hetkellä maksettavia eläkkeitä.

Kun eläkevarat ovat omassa hallussa, niin ne ovat käytettävissä milloin halutaan. Jos tulee vaikka erikoinen syöpä, jonka hoitoa saa vain ulkomailta tai parantumaton tauti ja haluaa tuhlata rahat ennen kuolemaansa. Tai jos kuolee, niin lapset perivät rahat. Nyt varat menevät vakuutusyhtiölle. Joskus siis varojen hallinnassa on kysymys elämästä ja kuolemasta, eikä edes välttämättä omasta, vaan kysymys voi olla esim. omasta lapsesta.

Osa ihmisistä ei osaa tai halua järjestää asioitaan, vapaaehtoinen eläkesäästäminen on muusta syystä mahdotonta tai omissa sijoituksissa on otettu liikaa riskiä ja käy huono tuuri. Tällaisia tilanteita varten järjestelmässä on oltava pakollinen maksu joka koskee kaikkia. Tämän maksun osuus voi kuitenkin olla huomattavasti nykyistä TYEL-maksua pienempi.

Vuonna 2018 työntekijän eläkelain mukainen keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu oli 24,4 prosenttia palkasta. Kun lasken lukuja auki, niin kyseessä on tulonsiirto työnantajalta eläkevakuutusyhtiön työntekijöille ja sijoituksia hoitaville ulkopuolisille. Eläkkeensaajat saavat joskus aikanaan sitten surkeaa eläkettä, jos selviävät elävinä sinne asti.

Tuon nykyisen eläkevakuutuksiin menevän summan voisi jakaa toisin siten, että
– 5 %-yksikköä menisi pakolliseen julkiseen eläkevakuutukseen, josta jokainen saisi 65-vuotiaana kansaneläkkeen. Vaikka miten lasken tätä ns. pakollista vakuutusta auki, niin en saa siihen kulumaan viittä prosenttia suurempaa osuutta. Tällä summalla voidaan turvata pieni, mutta riittävä eläke.
– 10 %-yksikköä saisi jokainen työntekijä korotusta palkkaansa; tuon voisi käyttää haluamallaan tavalla, toki kannustettaisiin vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen, koska kansaneläke tulisi olemaan pieni. Mikäli sijoittaisi vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen jatkuvasti 10 % palkastaan, niin eläkeikään mennessä olisi kertynyt sievoinen summa. Tässä voisi olla verovähennys, eli jos summan sijoittaisi eläkevakuutukseen, niin siitä ei tarvitsisi maksaa palkkaveroja, vaan verot maksettaisiin vasta varoja ulos nostettaessa. Jos haluaisi rahat ’heti käteen’, niin maksettaisiin normaalit palkkaverot.
– Lopuilla melkein 10 %-yksiköllä voitaisiin pienentää työnantajan maksurasitusta.

15-vuotiaana karkuun koulukodista ja salaa töihin raksalle

Olen seurannut sivusta erästä kehityskelpoista nuorta miestä. Sisäsiisti ja kohtelias. Karkasi koulukodista kesän alussa ja asui kavereidensa luona. En tiedä kovin tarkkaan taustoja, mutta se mikä hämmästytti, oli se, että tämä nuori mies oli salaa rakennuksilla töissä kaverinsa mukana. Oli työhaalarit, pelit ja rensselit. Tietenkään kaikki ei ollut täydellistä, mutta kenelläpä olisi.

Mitähän tästä pitäisi päätellä? Miksi pitää karata koulukodista, että pääsee töihin? Kaikki nuoret eivät halua lukioon, tai ylipäänsä koulun penkkiä kuluttamaan. He haluavat mielekästä työtä, rahaa ja hyvän työporukan. Oman elämän. He eivät halua avustuksia ja sääliä. Onko meillä tarjota heille tämä reitti hyvään elämään? Miksi kaikkien pitäisi ’kouluttautua’. Eikö voitaisi tarjota vanhanaikaista mestari-kisälli -mallia, jossa voisi oppia ilman koulua? Mahdollisimman vähän paikallaan istumista. Matalan kynnyksen työpaikkoja. Paikkoja, missä kokeilla sitä mikä kiinnostaa ja missä voisi olla hyvä.

Ratkaisu tähän voi olla oppisopimuksen parantaminen. Onko paikkoja riittävästi? Jos ei ole, niin miksi? Onko toiminta kannustavaa yrityksille? Onko jotain esteitä, miksi yritykset tai kokeneet ammattilaiset eivät ota kisällejä oppisopimukseen? Pitäisikö ottaa mallia oppisopimuksia laajasti hyödyntävistä Saksasta ja Sveitsistä? Jos jatko-opiskelu kiinnostaa myöhemmin, niin siihenkin on oltava mahdollisuus. Nykymaailmassa opiskelu voi tarkoittaa muutakin kuin perinteistä koulun käyntiä.

Tutkimusten mukaan virikkeellinen ympäristö lisää älykkyyttä. Nuorisomme on ollut tietoteknisten laitteiden kanssa tekemisissä pienestä pitäen. Luulen nykynuorten olevan paljon älykkäämpiä kuin me keski-ikäiset samassa iässä ja todennäköisesti tämä ero tulee pysymään. Kokemusta toki puuttuu, mutta asia korjaantuu ajan kanssa. Tarjotkaamme nuorillemme mahdollisuus käyttää älykkyyttään, tarjotaan tilaisuus onnistua ja epäonnistua. Annetaan auton ajo-oikeus 15-vuotiaana. Annetaan tilaa. Annetaan aikaa. Annetaan oikeasti mahdollisuus tehdä töitä 15-vuotiaana. Annetaan huomiota. Annetaan nuorille mahdollisuus olla hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. He ansaitsevat sen.

Työnantaja maksaa 183 euroa, saat sillä 35,6 euron arvosta bensaa

Juttelin erään kaverini kanssa verotuksesta. Kun hän tankkaa perheautoonsa satasella bensaa, joutuu hän maksamaan pelkästään tästä satasesta 65,4 euroa veroja. Käytännössä hän saa tällöin 35,6 euron edestä polttoainetta ilman veroja. Pelkästään tämän veron osuus on jo erittäin suuri. Valitettavasti tämä 65,4 % osuus on verokuppauksessa vasta osatotuus.

Kaverillani on keskituloisen 29,1 % veroaste. Saadakseen satasen nettorahaa (jolla pääsee maksamaan lisää veroja bensatankilla), hän on jo maksanut tuon 29,1 % veroja palkastaan, eli bruttopalkkaa ennen veroja on pitänyt saada 141 euroa.

Työnantaja on maksanut bruttopalkan päälle noin 30 % sivukuluja, eli työnantaja on maksanut kokonaisuudessaan 183 euroa, että kaverini on saanut 35,6 euron arvosta polttoainetta. Verojen osuus on tällöin palkkakuluista 81 % ja työnantajansa kuluista kaverilleni on todellisuudessa päätynyt nettorahaa 19 %. Suuremmilla tuloilla tilanne huononee entisestään. Näitä veroja jotkut poliitikot haluavat edelleen korottaa, että pääsisivät jakamaan niitä mieluisiinsa kohteisiin. Korkeita veroja perustellaan mm. ilmastosyillä ja muilla kepulikonsteilla.

Järjettömän korkea verotus tappaa työnteko- ja yrittämishalut kohta kokonaan. Nuoret koulutetut parhaassa perheen perustamisiässä olevat aikuisemme muuttavat ulkomaille, jossa he saavat omasta työpanoksestaan huomattavasti suuremman osan itselleen. On selvää, että asiaan tarvitaan muutos.

Tilastokeskuksen öljytuotteiden hintaseurannasta lukee sivuilla seuraavasti: ”Kuluttajahintaseurantaa ei päivitetä enää 15.11.2018 jälkeen.” Olisiko käynyt niin, että tilasto on liian paljastava järjettömän verotuksen suhteen?

http://www.oil.fi/fi/tilastot-1-hinnat-ja-verot/11-oljytuotteiden-kuluttajahintaseuranta