fbpx

Tohtori Fauci: Lännen kyseenalainen pandemiapäällikkö

Sain julkaistavaksi alla olevan suomenkielisen tiivistelmän Hilkka Axelsenilta, joka on eläkkeellä oleva Oulun yliopiston kirjaston informaatikko. Tiivistelmä on Robert Kennedyn kirjasta The Real Anthony Fauci. (OT)


Maailman terveysjärjestö WHO julisti maailmanlaajuisen COVID-19 -koronapandemian alkaneeksi alkuvuodesta 2020. Yhdysvaltain Kansallisen allergia- ja tartuntatautien instituutin johtaja Anthony Fauci näytti olevan jo helmikuussa tietoinen mahdollisesta omasta osuudestaan viruksen kehittelyssä kun hänen uskollinen apurahatutkijansa virologi Kristian Andersen lähetti hänelle viestin, että virus ei todennäköisesti ole luonnon aikaansaannos. Fauci oivalsi, että hänen ja bioaseen asiantuntija Robert Kadlecin ”gain-of function” -kokeilut olivat saattaneet ryöpsähtää käsistä. Fauci liitti Kadlecille lähettämäänsä sähköpostiin linkin Shi Zhenglin artikkeliin ”Bat lady” (lepakko), vilpillinen yritys harhauttaa ja ohittaa hypoteesi Kiinan Wuhanin laboratoriosta karanneesta viruksesta. 

Vuoden 1972 biologisten aseitten sopimus oli jättänyt aukon rokete- ja aseteknologian kehittämiseen ”kaksoiskäyttöön” puolustuksellisessa tarkoituksessa. Biolääketieteellistä tutkimusta ryhdyttiin harjoittamaan sotilas- ja tiedustelupalvelujen kanssa, bioturvallisuusagendasta tuli suosittu, ja se sai runsaasti valtion rahaa.

Tohtori Fauci, apteekkarin poika New Yorkin Brooklynista, on tehnyt viisikymmenvuotisen uran tartuntatautien parissa, johtajana vuodesta 1984 Tartuntatautien instituutissa, ja sen ohella myös Yhdysvaltain tautikeskuksen johtajana vuodesta 1989. Hän on saanut valtavan budjetin ja vaikutusvaltaa globaaliin tieteelliseen tutkimukseen ja terveyspolitiikkaan. Hänen valtansa on ulottunut sisarvirastoihin, Sosiaali- ja terveysministeriön toimistoihin, Elintarvike- ja lääkevirastoon, ja hänellä on tuottoisia yhteistyökumppanuuksia lääkeyhtiöiden kanssa. Fauci on ollut aina liberaalien demokraattien lemmikki.

”The Real Anthony Fauci” -teoksen kirjoittaja Robert Kennedy Jr. on sukunsa perinteiden mukaisesti myös demokraatti, mutta Faucin tuntevana hän on kritisoinut Faucin toimintaa jo pitkään. Kennedy on ympäristöalan lakimies ja johtaa perustamaansa Children’s health defense -järjestöä. Hänen huolensa on lasten kohtelu ja kohtalo lääkeyhtiöiden kokeissa ja rokotettavana, monissa tapauksissa lapselle rokote on suurempi riski kuin sairaus.

Keskustelu koronan alkuperästä vaiennettiin vuodeksi. Koko 2000-luku on ollut valmistautumista pandemiaan, sen torjuntaan ja hallintaan. Tartuntatautien sulauttaminen yhteen terrorismin kanssa merkitsi siirtymää pandemiaan vastaamisessa kohti militarisointia ja pois demokratiasta. G o F -tutkimuksella on pimeä puolensa. Tiedustelupalvelu, sotilaat ja lääketieteen viranomaiset järjestävät simulaatioita terveyttä koskevista äkillisistä tilanteista kansan houkuttelemiseksi massatottelevaisuuteen, karanteeneihin ja rokotettavaksi. 

AIDS-epidemia 1980-luvulla oli Faucille oppitunti mahdollisuuksiin tarttumisesta, selviytymisestä, lääketeollisuuden keinottelusta ja julkisen rahan moninkertaistamisesta rokote- ja lääketutkimukseen. Yhdysvaltain isoissa kaupungeissa oli puhjennut selittämätön homomiehiin iskenyt immuunikato, mikä nosti sairastavuutta, ennen vain vanhoilla miehillä tavattu Kaposin sarkooma sai syöpätutkijat kiinnostuneiksi. Syöpäinstituutin tutkija Robert Gallo yhdisti AIDSiksi nimetyn taudin HIV-virukseen. 

Fauci tarttui heti asiaan ja kaappasi HIVin ja sen mukana valtion isot rahavirrat omaan virastoonsa. Hän oppi kaavan, millä patentoituja lääkkeitä saadaan markkinoille: hänen lääkkeensä, hänen lääkefirmansa, hänen PI-tutkijansa (Principal investigators, vaikutusvaltaiset lääkärit ja tutkijat, jotka käyttävät liittovaltion rahaa ja lääkeyhtiökontakteja, he yleensä johtavat yliopistojen ja sairaaloiden kliinisiä tutkimuksia tuottaakseen uusia lääkkeitä), hänen yhtiökumppaninsa, ja hallinnassa oleva lupaprosessi läpi Tautikeskuksen, Lääkeviraston ja kongressin lääkeyhtiöistä riippumattoman lääkeosaston (IOM, Institute of medicine). Tarvittiin Faucin vilpillisyys ja korruptuneisuus saada toksinen atsidotymidiini eli AZT hyväksytyksi AIDS-lääkkeeksi.

Kennedy teos on myös kunnianosoitus Faucin kostotoimien takia maineensa menettäneelle syöpävirologille Peter Duesbergille, joka oli eri mieltä HIV-teoriasta. Fauci loi HIV-teoriasta konsensuksen, mikä on estänyt muiden selitysten pääsemistä tieteelliseen keskusteluun ja saamasta määrärahaa tutkimukseen. Maailman parhaimpiin luettavan retrovirustutkijan ura tutkijana tyssäsi, kuinka paljon hänellä olisi ollut annettavaa syöpätutkimukselle, ja kuinka tarpeellisempaa olisi ollut ohjata tuloksettomiin HIV-rokotuksiin tuhlatuista miljardeista suuri osa syövistä kärsivien hyväksi. Duesberg ei ole saanut tutkimuksiaan julkaistuksi sitten vuoden 1987. Duesberg oli kysynyt, voiko primitiivinen, itsensä kopioimiseen kykenemätön retrovirus aiheuttaa kuolettavan taudin, tarvitaanko muutakin.

AIDS-sodan veteraani journalisti Celia Farber pitää Faucia liberalismin murtumisen aikakauden edustajana – koulutettuna jesuiittana (hän oli käynyt jesuiittojen lukiotason opetuksen, mutta ei pidä itseään enää katolisena, vaan humanistina) ja antaumuksellisena globalistina  – hän oli tuomassa tieteeseen poliittisen korrektiuden saavuttaakseen suuren lääkealan ja siihen kietoituneen vallan, hänen kielensä muuttui woke-puheeksi, hän toi cancel-kulttuurin jopa niin varhain, ettei kukaan osannut kutsua sitä tuolla nimellä. Perinteisille tutkijoille tuollaisen asian liittäminen tieteeseen oli kuin raiskaus. Se oli uskomattoman hämmentävää. Aidot tieteentekijät näkivät muutoksen suoraan silmiensä edessä HIV-käsityksen työntyessä tiedemaailmaan.

AIDSista, joka ei ole erityisen tarttuva, tehtiin maailmanlaajuinen infektiotauti löysän diagnostiikan kautta, ja se söi leijonanosan tartuntatautibudjetista. WHO lisäsi AIDS-tautilistaan Afrikassa vielä tuberkuloosin, jotta myötätunnon nostattamat suuret avustusrahat eivät lakkaisi virtaamasta. 

Vuonna 1998 ilmestyi uusi HIV-rahoittaja, jolla oli Faucin tapaan intohimo rokotteisiin – William H. Gates – säätiö ilmoitti 500-miljoonaisesta suunnitelmasta tehdä kokeita kehitysmaissa AIDS-rokotteen kehittämiseksi. Kaksi vuotta tämän jälkeen Bill Gates kutsui Tony Faucin komeaan kartanoonsa Seattleen ehdottaakseen kumppanuutta. Kahdessa vuosikymmenessä tämä kumppanuus haarautui sisältämään suuret lääkeyhtiöt, sotilas- ja tiedustelupalvelun suunnittelun ja kansainväliset terveysjärjestöt. Yhdessä he edistivät pandemiaan varautumista lääkkein ja rokottein. Uusi korporatiivisen imperialismin brändi perustuu bioturvallisuuden ideologialle, ja se on tuottanut Gatesille ja Faucillle valtaa ja vaurautta.

Gates oli rikastunut kehitettyään Microsoft-järjestelmän ja kulki nyt Amerikan ensimmäisen miljardöörin John D. Rockefellerin jalanjäljissä. Rockefeller oli parantanut huonoa liiketoiminnasta tullutta mainettaan tuhlaamalla rahojaan lääketieteelliseen hyväntekeväisyyteen. Hän kampanjoi lääkärikoulutuksen pois holistisesta luonnonlääkekäytännöstä farmasian kannattajiksi. 

Nyt Fauci ja Gates toivat mikrobiteorian ulkopolitiikkaansa vaikuttaen suuresti kansanterveyspolitiikkaan kehittyvissä maissa ja alkoivat taistella taudinaiheuttajia vastaan rokottein. Monen mielestä immuunijärjestelmän vahvistaminen ja satsaaminen terveelliseen ja riittävään ravintoon sekä puhtaaseen veteen olisi tehokkaampaa tautien vastaista toimintaa, auttaisi pahimpien tappajien ripulin ja tuberkuloosin kukistamisessa.

Fauci antoi Gatesin toimille uskottavuutta ja vetovoimaa. Filantrokapitalismi sulkee piiriinsä kehitysmaiden ministerit, kansainväliset lupaviranomaiset, finanssimaailman ja bioturvallisuuden tärkeimmät johtajat. Afrikan hallitukset alkoivat saada dollareita, ja WHOsta tuli niille uusien lääkkeiden toimittaja. Puolet WHOn budjetista menee rokotteisiin. Gates on vaikuttanut avustusjärjestöjen prioriteetteihin.

Nykyään uskotaan dogmina, että rokotteet ovat pelastaneet ihmiskunnan pahoilta tartuntataudeilta, vaikka asia on parhaimmillaankin vain puolitotuus, kuolleisuusluvut infektiotauteihin laskivat jo 1900-luvun alussa ennen antibiootteja ja rokotuksia Johns Hopkins -tutkimuksen mukaan (2000) 90%:lla. Parempi hygienia, väljempi asuminen ja terveellisempi ravinto ovat ennemminkin insinöörien ansiota.

Tautikeskusta oltiin 1940-luvun lopussa sulkemassa parantuneen tilanteen vuoksi, ja se alkoi etsiä perusteita olemassaololleen jäljittämällä pieniä virusinfektioita. Satunnaisia pandemioita alettiinkin löytää, vuoden 1976 sikainfluenssasta povattiin uutta espanjantautia, ja kun virologi John Anthony Morris esitti terveysministeriölle, että tällaisen kutsuminen pandemiaksi edistää vain rokotteita kauppaavien lääkeyhtiöiden voittoja, niin ministeriö erotti hänet virasta. Tautiin kuoli raskaan marssin jälkeen yksi sotilas Fort Dixin tukikohdassa, rokotteeseen sen sijaan 32 ihmistä monien saadessa neurologisia haittavaikutuksia. Presidentti Ford erotti Tautikeskuksen johtajan. 

Sikainfluenssa opetti, että turhat ja toimimattomat rokotteet ovat siviilioikeudellinen rikkomus, niinpä teollisuus päätti suojautua ja onnistui lobbaamaan 1986 rokotteita tukevan National childhood vaccine injury act -säädöksen, millä suojattiin kaikkia hyväksyttyjä rokotteita vastuuvelvollisuudesta.

Valepandemioiksi kutsuttiin useita seuraavia epidemioita. Vuoden 2005 lintuinfluenssaa mallinnukset odottivat tappavammaksi kuin siitä sitten tuli. Vuoden 2009 Hong Kongin sikainfluenssan puhjetessa WHO painosti eri Afrikan ja Euroopan maita sitoutumaan 18 mrd dollarin edestä ostamaan testaamattomia, kokeellisia H1N1 -rokotteita, minkä jälkeen WHO alensi pandemian luokkaa, ja toimittaja Michael Fumento kirjoitti ”Teillä on nyt sitten pandemia, minkä oletusarvo on nolla kuollutta”. Rokotehaittoja tuli kyllä, narkolepsiaa ja keskenmenoja. Seuraava oli vuoden 2016 pienipäisyyttä aiheuttava Zika-valepandemia. 

Fauci oppi, että myös valepandemiat tarjoavat mahdollisuuden laajentaa byrokraattista valtaa ja moninkertaistaa lääkeyhtiöpartnereiden varallisuutta. 

Erilaisten uhkien varalta on järjestetty useita skenaarioita. Vuoden 2017 tilaisuus oli nimeltään SPARS ja se rakentui kuvitteellisen koronaviruspandemian ympärille. Harjoitus liittyi kontrolliin ja pakkokeinoihin, eikä sillä ollut paljon tekemistä julkisen terveydenhuollon kanssa. Ei keskustelua immuunijärjestelmän ylläpidosta, terveellisestä ravinnosta, optimaalisista hoito-ohjelmista, käsikauppalääkkeistä, D-vitamiinitasoista, vaan poliisivoimista, sotatilan käyttöönotosta, hengityssuojaimista, sulkutiloista. Virallinen 89 sivun yhteenveto tapahtumasta on ällistyttävän tarkka kuukausittainen vuoden 2020 COVID-pandemian ennustus. 

Valtavirtamedian rooli harjoituksissa oli kylvää propagandaa, harjoittaa sensuuria ja muokata myöntyväisyyttä alistavaan politiikkaan. Gates ja kumppanit olivat jo etukäteen lähteneet siitä, että uutismedia ja sosiaalisen median liittolaiset tulevat vastalauseitta tekemään yhteistyötä valtiokaappauksen kanssa, ovat valmiita palvelemaan globaalia eliittiä vapaan sanan ja demokratian heikentämisessä. 

Kun COVID-19 sitten iski, niin vaikka oltiin kokoonnuttu asian tiimoilta, oli pulaa kaikesta pandemiaan liittyvästä hoidollisesta ohjauksesta ja materiaalista, maskeista, suojavaatteista, happihoidon apuvälineistä.

Fauci otti pandemian johdon käsiinsä, ja muut maat seurasivat perässä. Faucin katsottiin tuovan rationalisuutta ja vahvaa tieteeseen perustuvaa ohjausta Trumpin kaoottiseksi moititun hallinnon aikana. Fauci vastasi säännöistä, ja valtamedia toisti hänen sanomaansa, apuna oli faktantarkistajat esim. Bill Gatesin Politifact ja lääkeyhtiöiden rahoittama Factcheck. Massamedialla on perinteisesti heikko arvostelukyky tiedeasioissa, joten Faucilla ei ollut vaikeuksia ottaa media avukseen hiljentämään toisinajattelijoita ja seuraamaan hänen narratiiviaan. Hänellä oli kyky puhua auktoriteettina jopa silloin kun esitti vastakkaisia väitteitä, joilla ei ollut mitään tieteellistä pohjaa.

Tartuntatautien instituutin on tarkoitus tutkia ja estää allergioita, autoimmuunitauteja ja kroonista sairastavuutta, joista kärsii yhä useampi amerikkalainen, laitoksesta on kuitenkin tullut osa rokote- ja lääkebisnestä. Pandemiaa varten ei ollut virallista hoitosuunnitelmaa, joten riippumattomien lääkäreiden tiimi ja tohtori Peter McCullough julkaisivat heinäkuussa 2020 ensimmäisen varhaisen hoidon suunnitelman Journal of Medicine -lehdessä, siitä tuli maailman eniten ladattu paperi. Kiinalaiset olivat esittäneet suunnitelmansa jo 3.3.20 (klorokiini, hydroksiklorokiini=HCQ) ja kun Trump ylisti malarialääkettä 19.3.20, niin alkoi demokraattien ja median valtava häpäisykampanja lääkettä ja Trumpia kohtaan. Media piti yleisöä pilkkanaan.

Käytännön potilastyötä tekevät riippumattomat lääkärit, keuhkotautien ja kriittisen hoidon asiantuntijat, ryhtyivät jo pandemian alusta asti etsimään olemassaolevista lääkkeistä apua potilaille. He huomasivat viruksen replikoituvan parin viikon ajan, joten tulehdusta oli vähennettävä lääkityksellä. HCQn vaikutus koronavirusta vastaan oli todettu jo 2005, ja sitä sekä ”ihmelääke” ivermektiiniä (IVM) käyttivät aasialaislääkärit jo kesän alussa. Näiden lääkkeiden etu oli myös halpuus. D-vitamiinin merkitystä korostettiin, sinkki, atsitromysiini ja muutama muu lääkeaine auttoivat paranemisessa. Fauci odotti rokotteita, patentteja ja uusia lääkkeitä. Marraskuussa 2020 oli jo käytössä monoklonaalisia vasta-aineita, joita Fauci ei kuitenkaan tarjonnut hoitokoteihin, mihin ne olisivat soveltuneet. 

Faucin vastaus oli tuoda koronan ”standardihoitoon” tutkimansa remdesiviiri. Terveydenhoidon etiikkaan perehtynyt Vera Sharav huomauttaa, että rationaalisessa maailmassa sellaisella myrkyllä kuin remdesiviiri ei olisi ollut mitään mahdollisuutta läpäistä sääntöjen mukaan tehtyä hyväksymiskäytäntöä. Veronmaksajat olivat tukeneet sen kehittämistä 85:llä miljoonalla, ja nyt sitä piti vielä Medicaid-vakuutuksen mukaan korvata käyttäjille. 

Rokotetta suunniteltiin Tartuntatautien instituutin osaomistamaan mRNA-alustaan. Fauci oli mukana Moderna-rokotteessa ja kansoitti Lääkeviraston ja Tautikeskuksen valiokunnat omilla miehillään saadakseen mRNA-rokotteille hyväksynnän. Pfizer-rokotteen kliiniset testit eivät olleet luotettavia, tarkistustaulukointi poikkesi alkuperäisestä. mRNA -rokotteen kokeilu oli niin lyhytaikaista, ettei se voinut paljastaa pidemmän ajanjakson haittoja, eikä niitä ole paljastanut tarkasti heikko seurantajärjestelmäkään. Fauci ei puuttunut Tautikeskuksen päätökseen olla vaatimatta ruumiinavausta rokotekuoleman jälkeen. 

Rokotelaki vaatii tuottajilta immuniteetin luotettavuutta. ”Steriilin immuniteetin” mahdottomuus huomattiin heti, esitettiin jopa epäilyjä, että ihmisistä voisi tulla ”mutaatiotehtaita” rokotuksen jälkeen. Rokotuksen kehittäminen on niin suuri riski, että vakuutusyhtiöt ovat kieltäneet vastuun niiden osalta, eivätkä lääkeyhtiöt tuota niitä ilman nolla-immuniteetti -sopimusta. 

Dengue-kuumetta vastaan kehitetyssä rokotteessa  2014 oli realisoitunut vaara, mikä huomattiin jo koevaiheessa, mutta sivuutettiin, ja kun Dengvaxia-rokote sitten otettiin Filippiineillä käyttöön, 600 lasta kuoli. Kysymys on patogeenisesta pohjustamisesta (pathogenic priming) eli lisääntyneestä immuunivasteesta, mikä saattaa laukaista elimistön laajuisen tulehduksen ja kuoleman. Tunnetaan myös nimellä Antibody dependent enhancement (ADE) (sytokiinimyrsky). Alle 9-vuotiaat filippiiniläislapset kuolivat rokotteeseen todennäköisemmin kuin dengue-tautiin tai rokotteeseen dengue-taudin sairastamisen jälkeen. 

Jopa Fauci mainitsi patogeenisen pohjustamisen, minkä jälkeen puhe tästä ongelmasta vaiennettiin. Veronmaksajien rahaa oli käytetty mRNA-alustan luomiseen miljardeja, joten pitkän aikavälin tutkimuksiin eliminoimaan mahdollinen vaara ei ollut valmiutta. EUA-määräys eli Lääkkeen lupakäyttö kiireelliseen hoitoon painoi myös päälle. Se kuuluu, jos on olemassa lääkeviraston hyväksyntä mille tahansa lääkkeelle, joka osoittautuu tehokkaammaksi samaan tautiin, niin vaihtoehtorokote ei voi saada nopeutettua hyväksymisprosessia. 

Ivermektiini ja hydroksikloriini torjuttiin ja niiden hyödyllisyys asetettiin kyseenalaiseksi. WHO tutki Gatesin rahoituksella saaden HCQ:n näyttämään vähemmän turvalliselta (epidemiologi, prof. Harvey Rich osoitti WHO-tutkimuksen virheelliseksi). Google alkoi puhdistaa konettaan HCQ:a puoltavista lausunnoista. Trumpin viesti Faucin vääristelystä asiassa poistettiin sosiaalisesta mediasta. Virallista totuutta vastaan ei edes Yhdysvaltain presidentti saanut nousta. Terveysministeriö määräsi HCQn vain sairaalakäyttöön poikkeuksena SLE-, LYME- ja malariareseptit. 

Merck-yhtiö kehitti ivermektiinin parasiittien poistoon eläimille ja ihmisille. Patentti on umpeutunut, joten lääkkeestä löytyi ”turvallisuusvaje”, ja media nauroi hevoslääkettä hamuaville salaliittoteoreetikoille. Merck kopioi halvan IVM:n vaikutusmekanismeja uuteen eläinlääkinnälliseen Molnupiravir-lääkkeeseen. 

Tri Pierre Kory on tutkinut IVM:n tehokkuutta alentaa sairaalaan joutumista ja kuolemia, luvut ovat lähes 90-ja 75%. New Yorkissa lakimies Ralph Lorigo palveli asiakkaitaan, jotka olivat kuolemassa koronaan ja auttoi useaa saamaan ivermektiiniä, ja pelastumaan viime hetkillä. Kansallinen terveysinstituutti oli kieltänyt sen käytön. Hän kertoi, että ne, joille hän onnistui saamaan lääkityksen, ovat nyt kaikki hengissä, muut ovat kuolleet. Tri Peter Breggin totesi Kennedylle ”HCQ:n ja IVM:n kieltäminen on modernin aikakauden suurimpia tragedioita ja rikoksia”. 

Intia on hyvä esimerkki, kuinka tilanteessa, missä Uttar Pradeshin osavaltiossa lääkeyhdistelmä budesonidi (tulehdus), IVM, doksisykliini (antibiootti) ja sinkki saatiin potilaalta oireet katoamaan 3-5 päivässä, hinta 2-5 dollaria. Tamil Nadun osavaltiolla meni huonommin, kun käytti Faucin suunnitelmaa. Media ei julkaissut uutisia, vaan jatkoi Faucin remdesiviirin esittämistä tehokkaana lääkkeenä. 

Vapaa HCQ- ja IVM-käyttö laski kuolleisuuslukuja monissa köyhemmissä maissa, missä ne pysyivät alemmalla tasolla kuin rikkaissa demokratioissa, missä tiukasti säännösteltiin lääkitystä. Korkea rokotuskattavuus länsimaissa ei tuonut odotettua suojaa.

Kennedyn kirja kertoo miten pandemiapelon varaan rakennettiin lääkeyhtiöiden voitontavoittelu, mikä oli tärkeämpää kuin kansalaisten terveys. Varsinkin länsimaiden hallitukset noudattivat WHO:n ja ylikansallisten yhtiöiden neuvoja selviytymisestä pandemiasta. Kennedy ei luota tiedon tuottamisen auktoriteetteihin, vaan paljastaa heidän oman edun tavoittelunsa, ja on saanut näin salaliittoteoreetikon maineen. Faucille ja Gatesille yhtiöiden immateriaalioikeudet ja täysimääräinen maksu lääkkeistä oli asia, josta pidettiin kiinni, kehitysmaiden rokotteet tulevat rikkaiden maiden maksamina. Siinäkään vaiheessa kun rokotusten tehottomuus alkoi näyttää ilmeiseltä, ei lakattu vannomasta niiden voimaan. Media petti yleisönsä.

Mekin Suomessa hellimme mielikuvaa, että korona otettiin tosissaan ja päätöksiä tehtiin nopeasti, rokotuksiin lähdettiin välittömästi niiden tultua markkinoille, rokotettiin myös lapset ja raskaana olevat, rajoitukset tehtiin harkiten ja kansalaisten parasta ajatellen. Silti vaihtoehtoiset lähestymistavat suljettiin pois ja tieteen nimissä puhuttiin vain yhdellä äänellä.

Hilkka Axelsen

Tiivistelmä kirjasta: Kennedy, Robert F. Jr., The Real Anthony Fauci : Bill Gates, big Pharma, and the global war on democracy and public health. New York: Skyhorse, 2021.