Suurin syy otsikossa mainitsemaani tasapuolisuuden ja tasa-arvon puutteeseen on valtion yleisradioyhtiö YLE. YLE harjoitti massiivista mielipidevaikuttamista pitkän aikaa ennen vaaleja. Perussuomalaisille, pienpuolueille tai edes oikeistopuolueille ei tarjottu tasapuolista ja neutraalia näkyvyyttä. Silmiinpistävää oli, kuinka uutiset sorsivat Perussuomalaisia tarjoten lähinnä negatiivista näkyvyyttä vasemmistopuolueiden ehdokkaiden saadessa positiivista näkyvyyttä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta vaalien tulokseen.
YLE toimii veronmaksajien rahoilla ja suurella budjetilla, johon mikään yksityinen tai puolueen media ei pysty vastaamaan. YLE:n budjetti on tänä vuonna 2019 noin 520 miljoonaa euroa ja YLE:n palveluksessa on noin 3300 henkilöä. Tällaisesta propagandakoneesta olisi tyytyväinen mikä tahansa puolue. On yleinen tieto, että toimittajat valtamediassa äänestävät joko vihreitä tai vasemmistoliittoa. Jopa SDP on toimittajakunnassa vähemmistössä.
YLE on valtion omistamana mediana vaarantanut vaalien, demokratian ytimen, legitimiteetin. Kansanedustuslaitoksen hyväksyttävyys kansalaisten silmissä vaarantuu näin merkittävästä vääristymästä. On ymmärrettävää, että YLE:n toimittajat tuntevat työpaikkansa uhatuiksi, sillä esimerkiksi Perussuomalaiset ovat suoraan sanoneet, että YLE on saneerattava tai sen mediat on laitettava maksukortin taakse. On oletettavaa, että vapaassa kilpailussa YLE:n suosio laskisi murto-osaan käyttäjien valitessa vapaasti muita medialähteitä. Hyväksyttävää YLE-toimittajien oman työpaikan puolustaminen kansanvallan kustannuksella ei ole.
On aika saneerata tai lopettaa YLE.
Vaalien ääntenlaskussa ilmeni kummallisuuksia, minulle annetuista äänistäkin osa oli kateissa. En itse usko laajamittaiseen vaalivilppiin, vaikka sellaistakin on epäilty ja Twitterissä jotkut ovat jopa julkisesti kertoneet, että olisivat väärentäneet tuloksen, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Kts. kuva alla.
Oman äänensä päätymisen oikealle ehdokkaalle voisi jotenkin teknisesti varmistaa. Tämä voisi tapahtua vaikka siten, että vaalilipukkeessa olisi erillinen kenttä, johon voisi piirtää haluamansa kuvan, nimikirjaimet tai vaikka töherryksen. Tämän kun sitten muistaisi tai kuvaisi kännykällään ja kaikki vaalilipukkeet olisi kuvattuna julkiseen tietokantaan, josta äänensä tilanteen voisi tarkastaa, niin tapahtuisi suuren yleisön toimesta laajamittainen vaalitarkkailu.
Oman äänensä tarkastuksen voisi ehkä helpoiten toteuttaa pelkällä tietokannalla, jossa olisi kuvattuna jokainen täytetty äänestyslipuke. Kun muistaa äänestyspaikkansa, antamansa numeron ja käsialan tai numeron paikan ja muodon ruudussa, niin pystyy tarkastamaan oman äänensä hyväksynnän ja päätymisen oikealle ehdokkaalle. Äänestyslipukkeet olisi varsin helppo kuvata samanlaisella järjestelyllä, jota käytetään setelinlaskukoneessa yhdistettynä kameraan ja tietojärjestelmään.
Muitakin mahdollisuuksia äänestyksen tuloksen lisävarmistamiseen on varmasti olemassa, mikäli poliittista tahtoa muuttaa järjestelmää löytyy. En itse pidä sähköistä äänestämistä hyvänä, sillä järjestelmään avautuu tällöin lukuisa joukko porsaanreikiä. Emme koskaan voisi enää olla varmoja, ettei järjestelmän toimintaa ole peukaloitu. Nykyinen manuaalinen lippuäänestys on helposti kenen tahansa ymmärrettävissä ilman teknistä osaamista. Pienellä teknisellä lisävarmistuksella se olisi vielä parempi.
Jo ehdokkaiden numeroinnissa oli kummallisuuksia. Kalevi Wahrmanin ehdokasnumero oli 98, joka oli myös Jussi Halla-ahon numero. Tosin vaalipiiri näillä ehdokkailla oli eri. Wahrman moninkertaisti äänisaaliinsa näissä eduskuntavaaleissa, verrattuna vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Myös vihreiden Pekka Haavistolla ja Seitsemän tähden liikkeen Paavo Väyrysellä oli sama ehdokasnumero 27, mutta eri vaalipiiri. Oliko tämä tahallista numeroiden sotkemista?